Väriopin tehtävä

1. Määrittele mitä on valo

Valo on aaltoliikkeinä etenevää sähkömagneettista säteilyä. 

Suurin osa aurinkokuntamme valosta on lähtöisin auringosta. Valo kohtaa maan tasaisena virtana ja valaisee myös suoralta auringonvalolta varjoon jäävät kohdat. 

Erilaatuiset valonlähteet eivät aina säteile vain näkyvää valoa vaan myös muita säteilylajeja. Näitä säteilyjä ovat esim lyhytaaltoisempi ultraviolettisäteily ja pitkäaaltoisempi infrapunasäteily.

2. Määrittele spektri ja käsite väri

Spektri, eli kirjo tarkoittaa sitä, kun valon eri aallonpituudet taittuvat eri tavoin, ja silmä erottaa ne erivärisinä. Valon spektrin saa esiin, kun valo kulkee prisman läpi. Näkyvän valon lyhytaaltoinen pää on violetti, ja pitkäaaltoinen punainen. Spektri kattaa aallonpituusalueen 390-720 nanometriä, ja joskus ihmissilmä voi nähdä 380-780nm. Ihmissilmän herkkyys on 555nm ja se vastaa vihreää valoa.

Sateenkaaressa nähdään päivänvalon kirjon eli spektrin kaikki sävyt.

Jatkuva spektri http://www.chm.davidson.edu/vce/coordchem/spectrum.jpg

Väri on auringosta tai muusta valonlähteestä lähtevää aaltomuotoista sähkömagneettista säteilyä. Tuossa säteilyssä jokaista värisävyä vastaa oma aallonpituutensa. Sellaista sävyä, jota vastaavaa aallonpituutta ei ole, ei voi nähdä.

3. Miten näköaistimus syntyy?

Sähkömagneettinen säteily heijastuu esineen pinnasta silmään muodostaen sen verkkokalvolle ylösalaisin olevan kuvan esineestä. Näköhermoa myöten etenevän impulssin välityksellä syntyy ensin näkökaavakuva aivokuoressa, sitten tajuttu kuva aivoissa, ja viimein ajatustoiminnan välityksellä esineen hahmo.

Silmäterä säätyy valoaukkona sitä suuremmaksi, mitä hämärämpää on, kuten kameran linssi. Linssinä toimiva silmän mykiö muuttuu sitä paksummaksi mitä lähempänä tarkasteltava asia on. Niin kuva osuu tarkalleen verkkokalvolle.
Verkkokalvo koostuu kahdenlaisista soluista: kartiomaisista tapeista ja pitkistä ohuista sauvoista. Verkkokalvon keskellä on tappeja, ja niiden osuus vähenee lähestyessä reunoja, missä sauvoja on enemmän. Tapit välittävät sävyllisiä eli kromaattisia näköaistimuksia päivänvalossa, kun taas sauvat välittävät näköaisteja hämärässä.  Verkkokalvon keskuksen solut ovat kehittyneimmät. Näkökentän reunalla tajutaan vain sauvojen välittämiä valoisuuseroja, kun taas keskustassa aistitaan lisäksi sävyvaihtelut. 

4. Mitä tarkoittaa väriaisti ja mitä on värisokeus?

Näköelinten kykyä tulkita eri aallonpituuksien aiheuttamat aistimuserot eri väreinä kutsutaan väriaistiksi. Verkkokalvon sävyllisiä aistimuksia välittävissä tappisoluissa oletetaan olevan kolmenlaista väriherkkää ainetta; herkkä puna-oranssille, violetille, ja turkoosinvihreälle. Kun verkkokalvolle ohjautuu valoa, väriherkät alueet reagoivat eri tavoin. Jos jokainen ärtyy yhtä paljon, seuraa valkoinen tai harmaa aistimus.
Verkkokalvosta lähtevässä näköhermossa on neljänlaisia säikeitä, joista yksi palvelee sauvasolujen tummuusmäärittelyä. Kolme muuta toimivat tappisolujen määrätyn tyyppisten väriärsytysten välittäjinä aivojen tulkittavaksi.
Terve näköaisti kykenee erottamaan toisistaan n. 160 eri sävyä.

Noin 8% miehistä ja 0,5% naisista on värisokeita. Värisokeus on perinnöllistä, eikä sitä voi parantaa.
Lievin värisokeuden muoto on trikomaattinen anomalia. Siinä jonkin väriaistin perustekijöistä on vajaatoimintainen. Lievä trikomaattinen anomalia ei vaikuta juuri lainkaan värienerottelukykyyn. Vaikeimissa tapauksissa haitat ovat suuret.
Dikromaattinen väriaisti on henkilöllä, jolta puuttuvat verkkokalvosta väriärsytyksiä vastaanottavien näkösolujen joukosta oranssi- (protanopia), violetti- (tritanopia), tai viherherkät tappisolut (deuteranopia).
Dikromaattinen nimitys tarkoittaa sitä, että jokainen väriaistimus syntyy kahden tappisolutyypin toiminnan tuloksena ja on niiden yhteisvaikutuksen mukaisesti vääristynyt normaaliaistimukseen nähden. Koska sekä protanopiasta että deuteranopiasta kärsivän on vaikea erottaa toisistaan punaoransseja ja vihertäviä värejä, kutsutaan niitä yhteisesti punavihersokeudeksi, eli ksantokyanopiaksi. Tritanopia ja trikomaattinen anomalia ovat hyvin harvinaisia, ja vieläkin harvinaisempaa on täysi värisokeus, monokromasia eli akromatopsia.

Värisokeuden testitaulu http://www.keskuspuisto.fi/uploadkuvat/kuva_17.jpg

5. Lähteissä esitetään erilaisia valon etenemisvaihtoehtoja. Mikä yhteys näillä on eri värien kokemiseen? 

Kohdatessaan pinnan valonsäteet joko imeytyvät (absorbtio) tai jatkavat kulkuaan (transmissio). Jälkimmäisessä tapauksessa valonsäteet joko heijastuvat pinnasta tai läpäisevät sen.

Eräitä valon etenemisvaihtoehtoja. Säteistä:

a) kaikki suuntaaheijastuvat

b) kaikki hajaheijastuvat

c) kaikki imeytyvät

d) osa suuntaheijastuu, osa imeytyy

e) kaikki suuntaläpäisevät

f) kaikki hajaläpäisevät
g) osa suuntaheijastuu, osa suuntaläpäisee
h) osa imeytyy, osa suuntaläpäisee

Valon etenemisellä on vaikutus värin aistimiseen. Pinta, joka imee valonsäteet punaisia lukuunotattamatta koetaan punaisena. Pinta, joka imee kaikki valonsäteet koetaan mustana, kun taas pinta joka heijastaa kaikki valonsäteet koetaan valkoisena. Jos pinta heijastaa punaista, oranssia ja keltaista, koetaan se oranssina.
Kun samanaikaisesti saamme pitkäaaltoista punaista ja lyhytaaltoista violettia, aistimme pinnan purppurana. Purppura-aistimus syntyy myös, kun saamme tasapuolisesti säteilyä kirjon (spektri) pitkä- ja lyhytaaltoisesta päästä, mutta emme koe purppuraa yhtä kirkkaana kuin edellämainitussa tapauksessa.

6. Valonsäteiden kohdatessa erilaisia pintoja ne heijastuvat eri tavoin, pohdi kuvin millaisia aistimuksia ne antavat erilaisten hiusten / kampausten pinnoilla. 

Hiusten värien vivahteet (kulööri) vaikuttavat tummuuden ja vaaleuden lisäksi kampauksen kokoon, pintarakenteiden havaitsemiseen, sekä pään- ja vartalonmuotoihin. Vivahteet voidaan jakaa kahteen pääryhmään eli kylmiin (sininen, vihreä, violetti) ja lämpimiin (punainen, keltainen, oranssi) väreihin. Kun jokin väri esiintyy yksinään, siitä voidaan sanoa, että se on kylmä tai lämmin kyseisen pääryhmittelyn mukaisesti.

http://www.beautyclue.com/wp-content/uploads/2014/03/043012-Jennifer-Lopez-400.jpg

Lämmin ruskea

http://original-hairstyles.net/wp-content/uploads/2015/12/ash-brown-hair-color-for-2016.jpg

Kylmä ruskea

Väriä ja kiharaa s.33

Värin tummuuden vaikutus pintarakenteiden havaitsemiseen. Vaaleassa hiuksessa kiharat erottuvat selvemmin kuin tummassa.

7. Määrittele nämä käsitteet:

Pigmentti: Hiustuppien pigmentit määrittää hiusten luonnollisen värin. Niitä tuotetaan pigmenttisoluissa joista pigmentit matkustavat pieniä kanavia pitkin keratinosyytteihin antaen hiuksille värinsä. Tummahiuksisilla on hiuksissaan enemmän pigmenttiä kuin vaaleahiuksisilla.
Sävy: määrittää tummuusasteen lisäksi eniten hiusten väriä. Sävyjä on lämpimiä ja kylmiä, ja ne löytää väriympyrästä. Sävy ilmoitetaan hiusvärissä tummuusasteen jälkeen numero- tai kirjainkoodilla. 
Vivahde: on tummuusasteen ja sävyn lisäksi yksi tekijä hiusten värissä. Vivahde ilmoitetaan sävyn jälkeen numero- tai kirjainkoodilla. 
Tummuusaste: määrittää hiusten tummuuden väristä riippumatta asteikolla 1-10. 1 on tummin ja 10 vaalein. Joskus käytetään myös tummuusastetta 11, joka tarkoittaa väritöntä. 

8. Määrittele nämä käsitteet hiusväreissä

Kylmät värit: ovat väriympyrässä violetit, siniset ja vihreät sävyt. Kylmät värit näyttävät vetäytyvän katsojasta taustalle päin, mikä antaa vaikutelman siitä että kylmänsävyiset alueet ovat pienempiä. Kylmät värit tuovat hyvin esille kampauksen muodon.

http://s3-media1.fl.yelpcdn.com/bphoto/nMHhDn1i0HbBt9tS8W4gng/258s.jpg

Lämpimät värit: ovat väriympyrässä oranssit, keltaiset ja punaiset sävyt. Lämpimät värit vaikuttavat tulevan kohti katsojaa, ja lämpimät alueet näyttävät suuremmilta. Lämpimät värit korostavat pintarakenteita,

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/b6/38/a0/b638a067a3d86ea92454f0fea1ff4365.jpg

Pastellivärit: ovat vaaleita vaaleita värejä ja ne voivat olla minkä tahansa väriympyrän sävyn mukaisia. Yleisiä pastellivärejä on vaaleanpunainen, lila ja vaaleansininen.

http://themindcircle.com/wp-content/uploads/2015/04/pastel-hair-trend-1.jpg

Neutraalit värit: muistuttavat värjäämättömiä hiuksia, eikä niissä ole erikoisia sävyjä tai vivahteita. Neutraalit värit ovat pääasiassa blondeja ja ruskeita.

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/8e/e6/10/8ee6107dde0887f1deb41d99c599446e.jpg

Murretut värit: ovat värejä, jotka saadaan aikaan lisäämällä väriin sen vastaväriä. Esimerkiksi ruskea on murrettu väri, koska se saadaan aikaiseksi sekoittamalla sinistä, punaista ja keltaista.

9. Väritä haluamallasi tavalla elämänkaariviiva lapsuudesta tähän päivään ja pohdi mitkä värit ovat olleet milloinkin lempivärejäsi. Mitä ominaisuuksia ja symboliikkaa löytyy tämän hetken lempiväreillesi? Kuvaako ne sinua?

Ihan pikkulapsena, eli alle kouluikäisenä lempivärini taisi olla punainen. En tiedä liittyykö siihen erityisemmin mitään symbolisia syitä vai tykkäsinkö siitä vain siksi, että se on ns. "tyttöjen väri".

Ala-asteikäisenä lempivärini taisi vaihtua vaaleanpunaiseksi. En muista tällekkään mitään syytä.

Ala-asteen lopulla aloin kiinnostua alternative-tyyleistä, jolloin myös lempivärini vaihtui mustaksi. Lempivärinä musta pysyi parikymppiseksi asti. Musta on ollut vaatetukseni pääväri n. 12-vuotiaasta alkaen ja minulla oli puoliksi musta tukka n.18-20-vuotiaana, ja siitä vähän yli 21-vuotiaaksi asti täysin musta tukka. 

Nykyään mustan ohella lempivärejäni ovat erilaiset pastellisävyt. Pidän vastakohdista, ja se selittää luultavasti lempivärini. Lempivärini näkyvät edelleen ulkonäössäni; minulla on pastellivärinen tukka ja vaatetukseni on 99% mustaa.  

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lähteet: moniste kirjasta Seppo Rihlama: Värioppi (kuvat joiden lähdettä ei ole merkitty on tästä monisteesta

Raija Kara, Kirsi Oksaharju, Marjo Oksman: Väriä ja kiharaa

https://fi.wikipedia.org/

http://www.coloria.net/

http://www.schwarzkopf.fi/skfi/fi/home/hair_repair/tips_and_tricks/hair_science/hair_dictionary.html